‹ Takaisin

Klassinen osteopatia – mitä se oikein on?  (huomaathan scrollata blogia alaspäin)

 

Hyvä kysymys, jonka olen kuullut monta kertaa asiakkailta hierontoja tehdessä. Asia alkoi hahmottumaan minullekin tarkemmin vasta muutama vuosi sitten. Aikaisemmin luulin, että osteopatia on lähinnä nikamien niksuttelua ja naksuttelua. Olinpa joskus käynytkin osteopaatilla, joka avasi osaavasti rintarangan lukkoja, jolloin niska-hartiaseudun jännitystila helpotti mukavasti. Osteopatia on toki myös nivel- ja nikamamanipulaatiota, mutta osteopatian laajuus ja syvyys yllätti ainakin minut.

 

Osteopatian perusta

 

Osteopatiassa keskeistä on, että ihminen ja keho on kokonaisuus, jossa rakenne ja toiminta vaikuttavat toisiinsa. Kehon eri järjestelmät ovat yhteydessä keskenään ja keholla on pyrkimys parantaa ja tasapainottaa itseään.

 

Osteopaattisessa hoidossa voidaan käyttää monia erilaisia täsmätekniikoita, mutta taustalla on kuitenkin aina kokonaisuuden huomioiminen. Niinpä osteopaatti saattaakin hoitaa kehoa eri kohdasta, missä varsinaiset oireet tuntuvat, sillä fokus on oireiden sijaan niiden aiheuttajassa. Osteopaattisessa hoidossa huomioidaan myös aina, millaiselle tekniikalle keho milloinkin on vastaanottavainen ja mikä kulloinkin on sopiva annostelu hoitoa.

 

Osteopatialla tuetaan ja herätellään kehon omaa paranemiskykyä ja vitaliteettia, ja keho jatkaa prosessia itsenäisesti varsinaisen hoidon jälkeen. Osteopaatin ensisijainen tehtävä onkin löytää kehosta terveyttä, ei sairautta.

 

• Osteopaattisella hoidolla voidaan vaikuttaa monipuolisesti ihmisen eri järjestelmiin kuten
• biomekaniikkaan
• verenkiertoon ja nestekiertoon
• metaboliaan
• hengitykseen
• hermostoon mukaan lukien ääreis- ja keskushermosto sekä autonominen hermosto
• emootioihin

 

Aiheesta löytyy lisää tietoa esim. Suomen osteopaattiliitto ry:n sivustolta.

 

Osteopatian juuret

 

Osteopatian juuret ovat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa amerikkalaisen lääkärin Andrew Taylor Stillin tekemässä pioneerityössä. Toinen suuri osteopatian alkuvaiheiden nimi on skotti John Martin Littlejohn, joka oli aikansa Stillin oppilaana, kunnes hän toi osteopatian Eurooppaan 1900-luvun alkupuolella ja perusti osteopatiakoulun Iso-Britanniaan.

 

Amerikassa osteopaatin tulee olla myös lääkäri. Euroopassa osteopaatit toimivat manuaalisen terapian puolella, eivätkä yleensä ole lääkäreitä. Euroopassa on myös oma yhtenäinen osteopatiastandardi (EN 16686), joka määrittää osteopatian koulutusta ja osteopaattina toimimista koskevat kriteerit.

 

Suomeen osteopatia rantautui 1980-luvun lopussa. Osteopaatti on Suomessa Valviran valvoma nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö. Suomessa osteopatiaa voi opiskella sekä ammattikorkeakoulussa että yksityisellä puolella.

 

Klassinen osteopatia

 

Osteopatian pohja ja perusteet ovat samat kaikissa eurooppalaisen osteopatiastandardin vaatimukset täyttävissä oppilaitoksissa. Kouluilla on kuitenkin omat painotuksensa koulutuksessa. Itse opiskelen osteopatiaa monimuoto-opintoina Osteopatiakoulu Atlaksessa, jossa painottuu lähestymistapana klassinen osteopatia.

 

Klassisessa osteopatiassa painotetaan erityisesti kokonaisuuden hoitamista ja kehon eri osien yhdistämistä toimivaksi kokonaisuudeksi. Hoidossa käytetään pitkiä vipuvarsia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ylä- tai alarajaa liikutetaan lempeästi, rytmisesti ja rotatoiden tarpeen mukaan hiukan eri kulmissa, jotta vipuvarren vaikutus saadaan kohdennettua juuri haluttuun kohtaan ja kyseiselle keholle sopivalla tavalla.

 

Klassisen osteopatian perusta on niin kutsuttu Body Adjustment -hoito, jossa kehon alueet käydään läpi rutiininomaisesti. Näin varmistetaan, että koko keho tulee huomioitua ja hoidettua. Jokainen Body Adjustment -hoito on kuitenkin aina uniikki ja painottuu eri tavalla asiakkaan sen hetkisten tarpeen ja tilanteen mukaisesti. Mukaan yhdistetään täsmätekniikoita silloin, kun se on tarkoituksen mukaista. Vain akuuteissa vaivoissa Body Adjustment jätetään klassisessa osteopatiassa kokonaan sivuun ja keskitytään pelkästään sillä hetkellä ongelmana olevaan vaivaan tai oireeseen.

 

Osteopatiassa selkäranka on keskeinen tekijä, koska se on koko kehon tukipilari, jonka luonnolliset kaarteet ja tasapainoinen toiminta sekä toisaalta myös mahdolliset jumitukset ja virheasennot vaikuttavat läpi koko kehon. Klassisen osteopatian lähestymistapa pohjautuu erityisesti kehon voimalinjoihin, joiden epätasapaino aiheuttaa kehon järjestelmiin erilaisia häiriöitä juuri selkärangan ja selkänikamien kuormittumisen kautta. Poistamalla esteitä kehon luontaisen tasapainon ja paranemisen tieltä vapautetaan keho toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja vahvistetaan sen pyrkimystä kohti terveyttä.

 

Mitä osteopatialla hoidetaan?

 

Osteopatia sopii lähestymistavaksi monenlaisiin tilanteisiin vauvasta vaariin. Sairauksien ja oireiden näkökulmasta osteopatialla voidaan hoitaa mm.

 

• tuki- ja liikuntaelinvaivoja
• kipuja, jännityksiä, jäykkyyksiä
• akuutteja ja kroonisia tiloja
• tulehduksellisia tiloja
• stressitiloja, uupumusta
• hengityshäiriöitä
• sisäelinongelmia
• murtumia
• emotionaalisia ongelmia
• uniongelmia
• ja monia muita kehon häiriötiloja

 

Osteopaattisen hoidon tuloksellisuus on monen tekijän summa, ja aikaan saatu vaikutus on aina yksilöllinen. Moniin asioihin osteopatialla voidaan vaikuttaa, mutta kaikkea sillä ei toki voida hoitaa eikä saavuttaa. Lääketieteellinen hoito on aina tärkeä tekijä ja kaikissa vakavammissa sairauksissa ensisijainen lähestymistapa. Osteopatialle voidaan kuitenkin usein tukea kehon voimavaroja myös lääketieteellisen hoidon ohella. Osteopatialla ei hoideta syöpää, ensiaputilanteita tai avohaavoja.

 

Osteopaattisessa hoidossa tulee vaativammissa tapauksissa huomioida aina myös osteopaatin osaaminen, kokemus ja mahdollinen erityisosaaminen. Toiset osteopaatit ovat erikoistuneet raskauden aikaisten tilojen, vastasyntyneiden ja lapsien hoitoon. Esimerkiksi korvatulehduskierteisiin ja yökasteluun voi löytyä helpotusta osteopatiasta. Jotkut osteopaatit ovat erityisen perehtyneitä urheilijoiden hoitamiseen. Lisäkoulutusta voi hankkia myös vaikkapa koirien ja hevosten hoitamiseen osteopatialla. Osteopatian alalla voi myös jatkokouluttautua vaikkapa biodynaamiseen tai kraniaaliseen osteopatiaan. Näissä suuntauksissa käytettävät otteet ja hoitotekniikat ovat yleensä hyvinkin hienovaraisia.

 

Terveyden näkökulmasta etenkin klassinen osteopatia sopii mm.

 

• kehon terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon
• kehoon vaikuttavien fyysisten ja emotionaalisten kuormitusten purkamiseen
• stressinsietokyvyn lisäämiseen
• vahvistamaan kehon kykyä palautua erilaisista häiriöistä

 

Oma matkani osteopatian kiehtovaan maailmaan on vasta alkutaipaleella. Jo nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että lempeät ja hellävaraisetkin osteopaattiset tekniikat voivat olla vallan voimallisia vaikutuksiltaan. Toisinaan taas kehon reaktiota osteopaattiseen hoitoon ei heti huomaa, sillä monet asiat kehossa muuttuvat varsin hitaasti kohti oikeaa suuntaa. Keho tarvitseekin aikaa sopeutua osteopaattisen hoidon tuottamiin muutoksiin ja niiden integrointiin osaksi omaa viisasta systeemiään.